Anne Lehtelä

Istun kaverin kesämökin saunassa. Meitä on sekalainen äijäporukka, minä ainoana ”naisena”. Juodaan olutta ja puhutaan naisista. Kukaan meistä ei ymmärrä –kaikki ollaan yhtä pihalla. Mikä niissä naisissa on? Kaljat viilenevät saavissa edessämme. Avataan toiset. Puhutaan runkkaamisesta. Puhutaan armeijasta. Puhutaan opiskelusta. Puhutaan naisista. On niin helppoa aina välillä olla äijä.

Lehtelän valokuvateokset galleria Bukrassa pohtivat normittuneen yhteiskunnan rajoitteita ja painostusta yksilön elämässä. Kuinka ihminen muodostaa identiteetin suhteessa biologiseen ja koettuun sukupuoleen? Ihminen ei voi valita sukupuoltaan, vai voiko? Kuka määrittää rajat, joiden sisällä toimimme?

Lehtelä tekee kahta taiteen maisterin tutkintoa Lapin yliopistossa ja opiskelee kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulussa. Aiemmissa töissään Lehtelä on tutkinut ympäristön vaikutusta ihmiseen. Lehtelä haluaa tehdä näkyväksi näkymättömät rajoja, joita yhteiskunta luo --ja myös yksilöt itse luovat itselleen.

Jiipee Uusitalo

Kalevala on Suomen kansalliseepos, joka perustuu Elias Lönnrotin vuodesta 1828 alkaen kokoamiin kansanrunoihin. Jiipee Uusitalo tarjoilee nähtäväksi oman kuvallisen versionsa vanhasta aiheesta. Mitä tällä versiolla sitten on perinteisiin kalevalatulkintoihin lisättävänään? Ainakin Kalevalan ajattomuuden esiin tuovat viittaukset 2000-luvun Suomeen, sarjakuvallisuus, viitteet populaari- ja alakulttuuriin ja kalevalaisen miehisyyden ja naiseuden uudelleentulkinta. Työt on toteutettu vesi- ja akryylivärein. Työt saivat alkunsa Sisko Ylimartimon toimittaman "Meidän Kalevalamme" (Lapin yliopistopaino, 2009) kuvittamisesta.

Jiipee Uusitalo (-83) on Lapin yliopistosta 2009 valmistunut kuvataiteen maisteri. Aikaisemmin hän on opiskellut myös Porin kuvataidekoulussa. Uusitalon ominta alaa ovat sarjakuvat ja hän onkin toiminut useiden omakustannelehtien toimittajana ja piirtäjänä. Sarjakuvataustansa hän antaa ylpeänä näkyä myös uusissa, perinteisempää kuvataidetta edustavissa töissään.

Oisinko pojaksi luotu

Lehtelän ja Uusitalon yhteisnäyttely nimi on poimittu Kantelettaren tyttöjen lauluista. Nimi ja nimiruno sitovat yhteen taiteilijoiden aiheet osoittaen oman identiteetin etsimisen ajattomuuden. Taiteilijat toivottavat katsojat tervetulleeksi näyttelyyn miettimään kysymyksiä, kuten mikä on mies, mikä nainen, mitä on olla suomalainan 2000-luvulla ja mitä on kalevalainen kulttuuriperintömme.