Olet täällä: Etusivu Tapahtumat Kaisa Kontio - Muistin ja unohduksen paikkoja -näyttely Studio Mältinrannassa
Näyttelyt
Sivun toiminnot

Kaisa Kontio - Muistin ja unohduksen paikkoja -näyttely Studio Mältinrannassa

23.01.2010 klo 18:00 - 09.02.2010 klo 20:00

Studio Mältinranta:
Kaisa Kontio (s. 1980 Vaasassa, asuu Barösundissa) on valmistunut taiteen maisteriksi Taideteollisen korkeakoulusta vuonna 2007. Lisäksi hän on vuodesta 2006 opiskellut erillismaisterin tutkintoa Kuvataideakatemian taidegrafiikan osastolla. Hän kuuluu jäsenenä Suomen Taidegraafikkojen liittoon ja Helsingin Taiteilijaseuraan.

"Asetan Studio Mältinrantaan esille kaksi valoon ja valokuvaan perustuvaa installaatiota, jotka olen rakentanut löytämääni valokuva-albumiin ja vanhoihin valokuvakehyksiin. Osana teoksia olen käyttänyt tuntemattomien ihmisten valokuvia ja molemmissa teoksissa kuvat piirtyvät esiin ja häviävät valon myötä. Olen pohtinut valokuvan merkitystä muistamisen välineenä. Vanhat kuvat kertovat inhimillisestä halusta ikuistaa itsensä ja valokuva tarjoaakin keinon taltioida jäljen hetkestä, joka pian on auttamatta mennyttä, eikä koskaan voi toistua samanlaisena. Samalla valokuvat myös kertovat kaiken vääjäämättömästä katoamisesta. Nämä omistajiensa hylkäämät löydetyt valokuvat eivät enää palauta mieliin menneitä hetkiä, vaan muistuttavat ainoastaan unohduksesta.

Tuntemattomien kasvojen rinnalle tuon omani Peilikokoelmani -teossarjassa. Ohuille japaninpapereille tehdyt piirrokset omasta heijastuksestani on liimattu peileille ja ne kuvaavat lähinnä tavanomaisia peilin edessä toistuvia rutiinejani, banaalejakin hetkiä arvokkaiden poseerausten sijaan. Kysymys on silti muotokuvasta, jonka pyrkimyksenä on (itsetarkkailun lisäksi) tallentaa kohteensa piirteet, aivan kuin käyttämissäni valokuvissakin.

Toisin kuin tiettyyn jo menneeseen ajanhetkeen sidottu valokuva peili heijastelee alati muuttuvaa todellisuutta kykenemättä säilömään sitä. Piirrokset koostuvat useammista päällekkäisistä ajanhetkistä, liikkeen tunnusta, mutta ovat kuitenkin samaan aikaan epäluonnollisesti peilin pintaan pysähtyneitä. ”Vain kahdeksan kuukautta, eikä ihmisessä ole enää yhtäkään samaa molekyyliä. Silti hänen hahmonsa on sama, hän tuntee itsensä ja muut tuntevat hänet. Mikä pitää hänet koossa? Mikä pysyttää hänet samana?” kysyy Leena Krohn teoksessaan Matemaattisia olioita tai jaettuja unia. Myös peilit johdattelevat minut valokuvien kanssa samojen ajatusten pariin pysyvyydestä ja alati jatkuvasta muutoksesta, vääjäämättömästä katoamisestakin. Muistommekin muuttuvat, rakentuvat aina uudelleen mieleen palauttamisen hetkellä, entäpä identiteetti, minä, mikä siinä on pysyvää?

Hae tapahtumia










Miten on?
Onko Taidelaarin logo ja ilme onnistunut?




Äänestykset
 
Facebook Like Box