Sivun toiminnot
Anu Kirkinen: "HETKIÄ"
"HETKIÄ"
-pieniä ajatuksia mielestä ja muistoista. Eräänlaisia omakuvia grafiikan keinoin.
Avajaiset galleria Kellariassa pe 26.2 klo 18 alkaen.
Havahduin eräänä päivänä ajatukseen, että useimmiten kaikki työni ovat eräänlaisia omakuvia.
Ajatus henkilökohtaisuudesta on jäänyt mieleeni jo lukiovuosilta kirjoittaessani äidinkielen ainetta. Silloinen opettajani painotti seikkaa, että oma henkilökohtainen totuus on ainoa totuus mihin kukaan muu ei voi väittää vastaan. Tai voi, mutta sitä ei kuitenkaan kukaan pysty muuttamaan. Ajatus on miellyttänyt minua siitä asti ja siksi puhunkin mielelläni eräänlaisesta henkisestä alastomuudesta ja sen tuomasta vapauttavasta kokemuksesta.En näe henkilökohtaisuudessa mitään ristiriitaa siihen miten katsoja teoksen kokee. Tämä vuoksi minulle on ollut erityisen tärkeää antaa töilleni nimet. Se vapauttaa minut selittelyn vastuulta ja antaa armoa katsojan totuudelle. Erilaisuuden kokemus saa aikaan keskustelun, mikä lienee peruslähtökohta taiteen tekemisessä.
Toisinsanoen sinun totuutesi on aivan yhtä oikea kuin minunkin.. jopa minun oman henkilökohtaisuuteni kustannuksella.
Ensimmäiset työni tätä hetkeä varten olen tehnyt jo vuonna 2007,jolloin tapasin aviomieheni. Juuri näiden ihmishahmojen myötä olen yhä enemmän ja enemmän halunnut minimalisoida tekniikkaani ja palannut viivasyövytykseen kuitenkaan hylkäämättä värejä, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä symboliikan lähteitä. Nämä työt olen saattanut lopulliseen muotoon vuosina 2009 ja 2010.
Polymeerigravyyrilla toteutetut työt ovat syntyneet Pohjoismaisen taidekoulun aikana vuonna 2006. Näitä vanhoja laattoja hyväksikäyttäen olen luonut täysin uuden kokonaisuuden vuosien 2009 ja 2010 aikana. Polymeerigravyyritöihin olen yhdistänyt mm.carborundum-tekniikkaa, joiden avulla olen saanut töihini tietynlaisen karheuden tunteen.
Tällainen valokuvaustekniikka ei ole ollut minulle tyypillisin tapa toteuttaa grafiikka. Tässäkin kohtaa palaset kuitenkin loksahtivat kohdilleen kuin pikkuhiljaa.
Tämä näyttely ja erityisesti työ ”Millaiseksi minä tulin” on tietyllä tapaa kunnianosoitus äideille ja naisille.
