Sotavuosina ja pula-ajalla, niukkuuden aikoina, nuukuus oli hyve. Kaikessa kurjuudessaan pula antoi siivet luovuudelle ja kekseliäisyydelle, kun vähästä piti taikoa kaikenlaista.

Yltäkylläisyyden ja paljouden seassa meillä on vapaus ja ylellisyys toimia ekologisesti
ja luoda samalla jotain kaunista:

hylätyt lelut, muodista menneet kankaat ja pitsit, pikkuvikaiset hiuskammat ja rintanapit, kotona syntyvä metallijäte ja lommoiset kakkuvuoat löytävät uuden paikkansa maailmassa.

Vähän yli puoli elämää sitten Kokko luki saksalaisen arvostetun muotilehden nuorisoversiosta, sinapinkeltaisten Capri-housujen ompelun ohessa, sanan Wiederverwertung ja siitä alkoi viehätys vihreyteen ja kierrätykseen. Ensimmäisenä saivat kyytiä pesukoneen rummut, niistä syntyi jakkaroita, kaappeja, hyllyjä. Tuli elämää, koulua ja elämänkoulua. Ompelu, maalaus, runot ja taide kaikissa muodoissaan säilyivät mielessä ja arjessa.

Nykyään Kokko kierrättää ja kurssittaa Silmiriemun Putiikilla, Lähteenkatu 11, ovi N, 33500 Tampere.

Kaiken tekemisen lähtökohtana on kierrätys ja ekologisuuden maksimointi. Esim. materiaalin kannalta kierrätysaatteen ympärille rakennettu teema tuottaa tilanteen, jossa käsillä oleva materiaali voi olla yllätys jopa ohjaajalle itselleen.

On vain hienoa jos haluaa tuoda mukanaan jotakin, ehkä tärkeää, paritonta, joka muuten olisi menossa roskiin. Huonoa materiaalia ei olekaan.

Vaikka työpajat vaikuttavat alkuun harmittomalta piiperrykseltä, on niillä syvempi merkitys uskalluksen, minäpystyvyyden ja elämänhallinnan suhteen.